Mulla on nyt melkeen 1.5kk jenkkielämää takana ja oon ehtiny ihastumaan moniin asioihin ihan t'ysin. Vastapainoks on kuitenki my;s juttuja, joita inhoon, en voi ymmärtää tai vaan saa mut kiehumaan joka ikinen kerta... Kouluun liittyvistä mielipiteistä kerron joskus toiste, tänään keskitytään vaan ihmisiin ynnä muuhun.
Taidanpa alottaa suomalaiseen tyyliin negatiivisuudesta eli vihastuksista:
- Ruoka.
Ruokailu on ihan käsittämättömän epäsäännöllistä; joinain päivinä syödään iso pitsa aamupalaks ja muuta ei sit oikeen syödäkään ja toisina päivinä syödään koko ajan jotain pientä. Koululounas sisältää epämääräsen hillomaapähkinävoileivän (jota ihmiset usein hehkuttaa, mut oikeesti se on kuvottavaa), suklaa-, mansikka-, tai maustamattoman maidon ja esimerkiks sipsejä. Tää oli siis mun lounas ekana päivänä koulussa. Nykyään otan kotoo hedelmiä tms. mukaan ja vietän lounastauon aina kirjastossa.
- Vero.
Kaupassa olessa et tiedä paljonko tuote tulee maksamaan, koska VEROT LISÄTÄÄN VASTA KASSALLA!!! Selvitin minkä takia, ja se johtuu siitä, että verotus vaihtelee täällä osavaltioittain. Silti tää on kohtalaisen raivostuttavaa. Etenkin, kun en oikeen tajuu näitä kolikoita vielä, niin en voi edes laskee niitä valmiiks ennen kassalle menoa, kun en tiedä paljonko pitää maksaa.
- Sotkuisuus.
Luultavasti ainakin lähemmin mun elämään kuuluvat tietää, kuinka paljon inhoon jos tavarat on missä sattuu. Etenki rakas pikkusiskoni Heli (ikävä<3) tunsi kyllä parin viimesen vuoden aikana nahoissaan jos oli jättäny tavaransa väärille paikoille yhteisessä huoneessamme. :) Ja tavaroiden levälleen jättelyn lisäks amerikkalaisilla on tapana imuroida, pestä lattiat yms. kerran kuussa. Kyllä - YHDEN kerran KUUKAUDESSA. Kotona Äiti imuroi melkeen joka päivä (yrittää kyllä saada muitakin tekemään sitä välillä), lattiat pestään viikoittain yms. niin vähän on totuttelemista kun joudut pyyhkimään pöydältä kissankarvat pois ennen syömistä.
- SIsällä pidetään kenkiä.
Tää nyt ei oo mikään maailmaa kaatava juttu, mut en oikeen tykkää istua sohvalla, jossa joku on just pitäny kenkiä tultuaan sateesta. Aika hyvin oon jo tottunu tähän, etenkin kun en halua astua lattialle pudonneen (ja jääneen) tomaatin päälle sukkasillaan tms...
- Hitaus kaikissa asioissa.
Oon ite luonteeltani aika hidas. Mulla menee pitkään saada mitään alotettua ja sitten mulla menee ainakin yhtä kauan saada se homma loppuun (love you, Äiti <3). Mutta amerikkalaiset on hitaita jopa mun mittakaavalla! Oon täällä oppinu olemaan aika hyvin ajoissa lähössä kouluun aamulla ja ylipäätään valmis aina kun on sovittu, mut oonkin sitten ainoo joka niin tekee. Sovitaan, että lähetään kauppaan 10.00 niin joku lähtee sillon suihkuun. Kävellään hakemaan autoo parkkihallista niin 1km matkaan menee kirjaimellisesti 40min, koska matkalla pitää pysähtyä juttelemaan jokaisen vastaantulijan kanssa. No mut ehkä mä en oo palatessani enää se, jota kaikki odottaa paikalle viikon myöhässä, jos ärsyynnyn tästä vuoden.
No mut ettei nyt ihan pelkäks valittamiseks mee, niin oon mä täällä moniin asioihin ehtiny ihastuaukin:
- Sää ja Norfolk.
Okei sää ei liity millään lailla siihen, että oon nimenomaan Yhdysvalloissa, mutta kerron kumminkin kun tiedän, ettei Suomessa voi enää oikeen ottaa aurinkoa ja istua kahvilassa ulkona 7 illalla. Täällä on siis tällä hetkellä päivisin yleensä n. 24-30 astetta lämmintä. Soututreeneissä soudellaan sielä suorassa auringonpaisteessa delfiinien ympäröimänä (ja tää ei oo ees mun omakeksimä juttu, niitä oikeesti elää täällä alle 1km päässä mun kodista). Norfolk on Virginian mittakaavalla aika iso kaupunki, mut tää meiän alue on vähän niinku pieni kaupunki ison kaupungin sisällä(??). Kerron joskus toiste lisää Norfolkista ja mm. mun lempipaikoista täällä, mut sanon vaan että oon täysin ihastunu tähän kaupunkiin!
- Kirkko.
Käytiin siis viime viikolla ekaa kertaa kirkossa täällä. Kuten varmasti monet tietää, yhdysvltalainen kirkkokulttuuri on aika erilainen suomalaiseen verrattuna. Täällä messu muistutti mun mielestä enemmän kristillistä konserttia; kirkossa oli pehmeet tuolit, tunnelmallinen valaistus, musiikkia oli paljon (ja kaikki oikeesti laulo mukana, osa jopa tanssi), jne. Ihmiset oikeesti vaikutti nauttivan siitä. Suomessahan saarna kertoo useimmiten kristinuskosta ja Jeesuksesta, täällä se opetti enemmän, miten olla hyvä kristitty ja seurata Jeesusta. Siitä en tykänny niin paljon - mun mielestä se tuntu vähän tyrkyttämiseltä (vaikka ite ihan uskossa oonki), tykkään enemmän saarnasta, josta voi nauttia myös esimerkiks ateistit ja muihin uskontokuntiin kuuluvat.
- Opiskelun näkyminen kaikkialla.
Täällä yliopistot on tosi iso juttu. Norfolkissa on yliopisto nimeltä Old Dominition University eli ODU, ja sen kyllä huomaa vaikkei koskaan näkis yhtään sen kampuksista. Melkeen joka paikassa saat alennusta, jos oot ODU:n opiskelija, koulussa monet kulkee yliopiston vaatteissa jne. Tykkään, että täällä esimerkiks kahvilla tai kirjastossa on melkeen poikkeuksessa joku opiskelemassa. Motivoi kummasti ku tuntuu et kaikki muut opiskelee ku ite meen vaan juomaan sitä latteani...
- Uteliaisuus ja halu oppia.
Monet varmasti tietää, että USA:ssa ihmisten keskimääräinen yleissivistys ei oo ihan samaa tasoa, kun Suomessa. Multa on mm. kysytty onko Suomi osa Venäjää vai Ruotsia ja tiedänkö mikä joulu on (koska Joulupukki asuu kuulemma Ruotsissa). Tykkään kuitenkin siitä, kuinka ihmiset kyselee tyhmiäkin kysymyksiä, sehän vaan tarkottaa, että ne haluaa oppia. Ihmiset myös haluaa opettaa mulle paljon kaikkee, joka on tietenkin ihanaa.
- Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.
Tän huomasin ekaa kertaa tullessani ulos lentokoneesta. Mun host-äiti oli vastassa Suomen lipun kanssa ja halattiin, kun oltas tunnettu jo kauanki. Heti jäätiin juttelemaan ventovieraille (ja tätä täällä tapahtuu päivittäin). Kaikki toivottaa aina hyvää vaihtarivuotta, kehuu mun enkkua (jossa ei oikeesti oo mitään kehumista), kysyy voiko auttaa jne. Kun viittaan koulussa, opettajat sanoo "yes, ma'am", ja kaikki sanoo joka paikassa "dear" tai "darling" Tähän kukaan ei voi olla ihastumatta!
Mutta joo join tänään suomalaista kahvia aamulla ja oli muuten hyvää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti